Luonnollinen vastuu

Luonto on balanssissa, siellä otettu annetaan jollain muotoa takaisin. Luonnossa tapahtuvat asiat palvelee kokonaisuutta mahdollisimman tehokkaasti, ja se palvelee jokaisen yksilön etua. Siksi esimerkiksi luonto ei ole kehittänyt ihmisen keksintöjä, kuten geenimuunneltuja kasveja, jotka tuottavat enemmän satoa. Luonnolla on miljoonien vuosien tutkimustyö taustalla jokaiseen ratkaisuun mikä luonnosta löytyy, nämä ratkaisut ottavat huomioon ympäristön vaatimukset, tarpeellisuuden ja kokonaisuuden kestävän ylläpitämisen. Kaikki tarpeellinen on jo keksitty, kun ei puhuta lyhytnäköisestä tarpeesta vaan tarpeiden tärkeydestä. Jokaisen elävän olennon ensisijainen tarve on elää, jos sillä on muita tarpeita, tulevat ne vasta ensisijaisen tarpeen jälkeen. 

Esimerkiksi joku kasvi haluaa elää, sen on annettava kokonaisuudelle jotain vastineeksi elämisestä, jotta kokonaisuus pysyy elossa ja täten tarjota kasville sen mitä se tarvitsee elämiseen. Koska kasvi on riippuvainen kokonaisuudesta sen tarvitsee ajatella kokonaisuuden etua myös. Kokonaisuus kuolee, kasvi kuolee. Kasvin myös tarvitsee tehdä itsestään korvaamaton kokonaisuudelle, koska jos kokonaisuus ei ole riippuvainen kasvista, sen ei tarvitse tarjota kasville mitään. Eli jos kasvi kuolee, se ei ole kokonaisuudelta pois, tämä on syy miksi osa lajeista kuolee sukupuuttoon. Sukupuuttoon kuollut laji ei vastaa ympäristön kriteerejä, jolloin se kuolee pois. Mutta jos kasvi on ehtinyt tehdä itsestään korvaamattoman, eli paremman tai tehokkaamman ratkaisun edellisen tilalle, kokonaisuus automaattisesti suosii tätä ja ylläpitää tämän elämää, joka on kasvin säilyvyydelle eduksi. 

Esimerkiksi jos jokin hedelmä on helpommin saatavissa ja ravinnollisesti rikkaampi kuin kilpaileva hedelmä, siirtyvät eläimet syömään tätä parempaa hedelmää ja hedelmässä olevat siemenet leviävät kasvaneen suosion myötä laajemmalle. Vastaavasti huonomman hedelmän leviävyys pienenee, koska on vähemmän syöjiä ja täten siemenet eivät leviä niin tehokkaasti. Syömättömät hedelmät putoavat maahan, josta kasvi pyrkii ottamaan käytetyn energian takaisin. Maahan pudonneiden hedelmien energia ei täysin palaudu kasville, koska hedelmää syö mm. mikrobit ja hyönteiset. Kasvin siis on selvitäkseen keksittävä jokin muu keino olla hyödyksi. Kasvi voi vähentää satoa ja säästää energiaa tällä, mutta hinta on leviävyydessä ja jatkuvuudessa. Toinen vaihtoehto kasville on yrittää tehä runsaampi sato ja houkutella syöjiä määrällä, kilpailevan laadun ylitse. Hintana on tuholaisia houkuttava vaikutus, hedelmäliha syödään puusta siementen ympäriltä ja siemenet eivät leviä. Selviytyminen vaatii ympäristön olosuhteisiin mukautumista, eli kokonaisuuden ottamista huomioon. Ottaa sen minkä ympäristö antaa ja antaa sen minkä voi takaisin. Eli käyttää energiaa vain tarpeeseen ja tarjota jotain olemassa olollaan. Elää symbioosissa. Elämän liike ei voi jatkua, jos ottaa enemmän kuin antaa. Antava osapuoli saa jostain sen mitä se antaa, jos ottava osapuoli ei muuta energiaa toiseen muotoon ja anna sitä eteenpäin kiertoon, vaan käyttää sen omaan tarpeeseensa ja sen jälkeen käyttää ylimääräisen omaan kasvuunsa, tulee häviötä joka vaikuttaa kaikkiin kokonaisuudessa. 

Kierron alkaessa uudestaan antavalla osapuolella on vähemmän annettavaa, se on joutunut vähentämään omaa kokoaan, koska kierrossa on vähemmän energiaa tällä kertaa. Antavalla osapuolella on vähemmän sitä millä tuottaa energiaa ottavalle osapuolelle, jolloin ottava osapuoli saa vähemmän kuin viimeksi, ja ei pysty ylläpitämään suurempaa olemustaan tai kasvamaan entisestään. Jos ottava osapuoli pystyy ylläpitämään olemustaan nykyisellä vähäisemmällä energialla, ilman kasvua ja tarjoamatta mitään eteenpäin. Kokonaisuus keksii keinon hyödyntää tämän olemassaolon. 

Esimerkiksi jos tämä ottava osapuoli on vaikkapa jokin puu, joka ei jostain syystä jakele saamaansa energiaa tuottamalla mitään, niin luonto keksii käyttää sen olemuksen hyödyksi jotenkin. Linnut, oravat yms voi todeta sen hyvänä pesäpaikkana ja näiden eläimien uusi pesimäpaikka voi lisätä kantaa ja täten energia ohjautuu kiertoon uudessa muodossa. Enemmän lintuja, vähemmän hyönteisiä lintujen reviirillä, hyönteisten vähyys vaikuttaa taas johonkin lisäävästi, tämä lisäys vaikuttaa johonkin seuraavaan, kunnes balanssi löytyy.

Balanssi voi löytyä myös siten, että lintujen syömien hyönteisten(pölyttäjien) vähentynyt määrä vaikuttaa antavan osapuolen elämään niin, että energian antaminen ottavalle puulle vähentyy entisestään, jolloin ottava osapuoli joutuu tinkimään omasta olemuksestaan, joka voi ilmetä vähentyneenä massana tai muutoksena siinä mistä energian ottaa. Omahyväisyys ja periksiantamattomuus siitä, johtaa omaan tuhoon, jos oma olemus on riippuvainen ympäristöstä, kuten maapallolla kaikki elävä elämä on.

Otetaan esimerkiksi syöpä ja ihminen. Ihmisessä jokin solu muuntuu tälläiseksi ottavaksi osapuoleksi, ottaa ympäristöltä(keholta) energiaa, käyttää sitä omaan ylläpitoon ja omaan kasvuun, lainkaan antamatta takaisin mitään, mikä ylläpitäisi kehoa tai edistäisi molempien etua. Keholle tämä solu on ylimääräinen, ja tämä solu ei anna periksi olemuksestaan, ottaa vain itseensä, antamatta mitään. Tämä eliö muuttaa kehoa itsekseen, konvertoi energiaa omaksi olemukseksi. Tämä eliö, syöpä, ei toimi kestävästi, koska on riippuvainen ympäristöstään ja silti ahnaasti syö ympäristöään, ottamatta huomioon, että syöminen ja kasvu ei voi jatkua loputtomiin, koska kasvanut olemus kasvattaa energiantarvetta ja kun ei edistetä ympäristön olemassaoloa tai selviämistä, tämä jossain vaiheessa kuolee ja kuolee myös syöpäkin. Tämä toimintamalli ei ole syövälle mitenkään edukasta, koska toiminta johtaa omaan tuhoon lopulta. Syöpä ei ota tarpeeseen. Tarve kasvuun ei ole välttämätöntä, vaikka syöpä asian kokeekin toisin. Kasvulle ei ole tarvetta, koska syöpä ei lakkaisi olemasta, vaikka lakkaisikin kasvamasta. Täten kasvaminen on tarpeetonta olemassaololle. Olemassaolo on mahdollista kasvamattakin, syövän kannalta olisi kannattavaa ottaa enintään sen verran kuin keho pystyy uusimaan itseänsä, vähintään sen verran kuin tarvitsee ylläpitoon. Käyttää uusiutuvia luonnonvaroja siihen tahtiin kuin ne varat uusiutuu.

Josta päästään siihen, että mikä on ihmisen suhde luontoon. Ihminen on riippuvainen luonnosta, samalla tavalla kuin syöpä kehosta. Antaako ihminen luonnolle takaisin ottamaansa? Millä tavoin luonto on riippuvainen ihmisestä? Ihminen on osa kokonaisuutta, halusi tämä sitä tai ei. Luonto ja ihminen on yhtä ja samaa kokonaisuutta. Mutta miksi ihminen ei halua olla tunnustaa olevansa osa luontoa, vaan kasvattaa omaa olemustaan ja syö luontoa sitä tehdessään? Luontoa konvertoidaan ihmiskunnaksi, kaadetaan puita, jotta saadaan tilalle uusia taloja, koska ihmisiä on enemmän kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Miksi on täytynyt kasvaa? Eihän ihmiskunta kuole, jos populaatio pysyy samana kasvamatta? Eihän teknologian tarvitse kehittyä, jos tarvetta ei kasvateta? Miksi on tarvinnut edes kehittyä? Jotta itse voidaan pysyä samana ja muokataan ympäristö taipumaan omaan tarpeeseen? Selviytymiselle välttämätöntä on sopeutua ympäristön olosuhteisiin ja vaatimuksiin. Voiko ihminen jatkaa sitä mitä hän on? Pitää väkisin kiinni olemuksestaan? Onko se mahdollista, että ihmiskunnan olemus voi pysyä samana kuin mitä se on nyt ja ympäristö mukautuu siihen?

Ei, koska ympäristö ei ole riippuvainen ihmiskunnasta, mutta ihmiskunta on riippuvainen ympäristöstä. Kaikki ruoka tulee luonnosta ja kaikki raaka-aineet ruokaan tulevat luonnosta. Ja jos ihmiset ottavat luonnosta kaikki tarpeensa ja jatkaa olemustaan kasvavana, ahneena ja lyhytnäköisenä, antamatta mitään takaisin; jossain vaiheessa ekosysteemi ei pysty ylläpitämään itseänsä ja kuolee. Niin kuin keho ei pysty ylläpitämään elintoimintojaan, kun syöpä syö liikaa energiaa, osallistumatta kehoa ylläpitävään toimintaan. 

Luonnon voisi kuvitella yhtenä eliönä ja sen ilmentymät(eläimet, kasvit, sienet etc) ovat kuin tämän eliön elintoimintoja. Puut ja kasvit tuottavat suurimalle osalle eliön elintoiminoille tarpeellista ja poistavat haitallista. Vähän niin kuin keuhkot, tuottavat happea ja poistavat hiilidioksidia ynnä muita kaasuja. Osa sienistä pystyy hajottamaan haitallisia aineita, niin kuin maksa. Luonnon monimuotoisuudella on tarkoituksensa, jokaisen ilmentymän tarkoitus on muuttaa energiaa muodosta toiseen. Jokainen eliö on tarpeellinen, koska yhden eliön muuntama energia on toiselle eliölle se, mitä se muuttaa taas toiseen muotoon. Nämä tarpeelliset eliöt kantavat vastuunsa energian muuntumisen, monimuotoisuuden ja liikkuvuuden takaamiseksi. Tätä muuntumista, monimuotoisuutta ja liikettä kutsutaan elämäksi.

Mitä ihmiskunta tekee sen eteen? Miten tämä ihmiskunta kantaa vastuunsa? Mitä elintoimintoa ihminen vastaa tässä eliössä?