Minä

Kuka on minä? Tai mikä on minä? Olenko sitä mitä olen ollut? Mikä on minun identiteettini? Jos olen opiskellut vaikkapa jonkin ammattialan, niin olenko se nimike miksi olen valmistunut? Sovitaan, että olisin vaikkapa putkimies, niin sekö minä olen, onko siinä kaikki mitä olen? Jos olen ollut sitä ennen vaikkapa taksikuski, niin putkimies ei voi olla identiteettini. Jos se on niiden yhdistelmä? Onko tämä jokin mistä kaikki on samaa mieltä? Onko todellisuudessa kaikki siitä yhtä mieltä, että olen jokin käsite nimeltä esim. juuri tämä yhdistelmä taksiputkimies? Jos minua olisi kaksi ja toinen olisi tämä nimike ja toinen ei, tunnistaisiko vaikkapa orava tämän eron jos molemmat meistä vain seisoisi tekemättä mitään?

Entä jos olen vain putkimies silloin, kun teen putkimiehen töitä? Täytän varmaan kriteerit, mutta mitä olen kun en putkimieheile? Jos vaikkapa hoidan pihapuutarhaa, kun en ole töissä, olen hetkellisesti puutarhuri. Jokin tässä on se minä, joka on välillä putkimies, välillä puutarhuri ja joskus ollut vaikkapa se taksikuski? Kuka on se joka sama, joka on jokaisessa em. identiteeteissä ja kutsuu itseään minäksi? Olen pieni kun edessäni on norsu, olen iso kun jalkojeni edessä on muurahainen, olen aina sitä mitä ympäristö antaa minun olla mistäkin näkökulmasta. Mutta mitä olen kaikista näkökulmista? Jos olen vaikkapa muurhaisen ja norsun kanssa samassa paikassa, yksilöllisestä näkökulmasta olen jotain, hiiren näkökulmasta norsu ja minä olemme molemmat isoja, mutta mitä minä olen niihin molempiin nähden? Erilainen? Mutta en täysin, kaikki meistä omaa esim selkärangan.

Mutta onko mikään täysin samaa kuin minä? Eivät ainakaan muut ihmiset, koska he eivät ole vaikkapa kasvoiltaan samanlaisia. Mutta paljon yhteneviä ominaisuuksia on kumminkin. Mutta he eivät ole silti täysin sama, enkä voi sanoa että olen "minä," koska kukaan muu ei ole nimikkeestä samaa mieltä, koska heille olen "sinä" tai "hän." Onko minulle olemassa omaa nimikettä? Syntymänimi? Millä perusteella se on annettu, millä tavoin se nimi kuvastaa? Saman etunimen omaavia on useita ja se nimi ei millään tavalla ole sidonnainen olemukseen. En edes ole syntynyt nimipäivänäni, joten sekään ei voi olla lajitteluperuste.

Kehoni ei voi olla identiteettini, koska jos minulta irtoaisi vaikkapa jokin raaja niin viittaisin silti itseeni minänä yhtä paljon. Tämä sotkee taas hiiri-norsu-mietelmän, koska koon vertailu perustuu siihen, että olisin kehoni. Mitä sitten olen, jos en kehoni? Millä vertailen, jos en löydä samankaltaisuutta tai ainuttakaan ominaisuutta itsestäni. Mikään ei silti ole samaa kuin minä. Mutta jos mikään ei ole täysin samaa kuin minä niin mitä olen? Kaiken vastakohta? Mitä on sitten kaikki? Se mitä on kaikkeudessa? Mitä kaikkeus on? Missä sen rajat menee? Jos kaikkeus on kaikki ni miten sillä voisi olla rajoja? Mitä on rajan toisella puolella? Kaikkeudella ei voi olla rajaa, koska sitten olisi se jokin, mikä ei kuulu kaikkeuteen, jotain mikä luo rajan ja erotuksen kaikkeuteen, jolloin tämä em. rajallinen kaikkeus ei olisi kaikkeus, koska kaikki ei ole siinä. Eli kaikkeus on jotenkin rajaton ja ikuinen. Ja jos olen tämän kaikkeuden vastakohta, niin olen jotenkin käänteisesti rajaton ja ikuinen?

Mutta jos minä olisin kaikkeuden vastakohta niin silloinhan kaikkeuden ja minun välillä olisi raja jolloin kaikkeus ei olisi kaikkeus. Vai olemmeko me se kaikkeus? Mutta se ei silti vastaa mikä minä olen? Kun tässä toisessa osapuolessa on kaikkea ja minussa oikeastaan mitään mitä voisin verrata, mutta silti olen. Olenko vain todistamassa tätä kaikkea, jotta se voisi olla olemassa? Onko se roolini? Että on jokin mille kaikki voi ilmetä. Miten muut ihmiset tähän kuvioon mahtuu? Kokeeko he saman vai ovatko he vain ilmentymiä ja minä ihan yksin?

Mutta miten tahansa "järkeilen" tätä, se ei muuta mitään, kaikki on ja minä olen (tai siis tämä kaikki on, näin tämä jokin ilmenee: minuna ja ympäröivänä maailmana, "minäkin" on vain ilmentymä). En muista ennen syntymääni mitään, mutta en kyllä muista kaikkea sen jälkeenkään, joten se tarina, jota syntymästäni olen kuullut, en voi millään todentaa. Saatikka mitä käsite kuoleminen tarkoittaa, joku voi toki kertoa sen minulle siitä kaikkea, mutta miten voi olla varma sanotusta, kun en ole sitä kokenut, tai en koe sitä tällä hetkellä? Voinko muistojanikaan todentaa? Voin vain muistella niitä, mutta niitä ei ole, täällä, ainakaan nyt. Minulla ei ole muuta kuin tämä hetki aina ja ikuisesti. Tulevaisuus on pään sisällä, menneisyys on pään sisällä, ainoa mitä jää, on tämä välitön hetki ja sekin meni muistoihin. Nyt on taas uusi hetki ja sekin meni.

Tässä tältä erää se, mikä tuli luonnollisesti. Yrittäminen on väkisin vääntämistä sitä vastaan, mikä on luonnollista, pyrkimistä pois siitä, mikä on luontevaa. Mikä ei ole luontevaa on teennäistä. Josta pääseekin hyvin ihmiskuntaan, jonka olemassaolo ja itsensä erottelu luonnosta on juurikin pyristelyä ja pinnistelyä sitä vastaan mikä on luonnollista. Mutta siitä lisää toisessa osa-alueessa.