Vastuu ajattelusta

Ihmiselle on annettu poikkeuksellinen lahja: ajattelu. Tällä lahjalla voidaan luoda hetkellinen likiarvoinen todellisuus, jossa voidaan kokeilla asioita. Voidaan arvioida jälkiseurauksia teoille, joita ei olla vielä tehty, jotta voidaan päättää, kannattaako tekoa ylipäänsä tehdä. Tavallaan ajattelulla voidaan luoda tämä todellisuus suurpiirteisesti, sen jälkeen tehdään jokin asia ja siitä seuraa jotain.

Ajattelussa, tai niiden toteuttamisessa, on kumminkin suuri vastuu, koska mielessä luotu todellisuus on vain, ihmisen rajallisuuden vuoksi, likiarvo "oikeasta" todellisuudesta. Ajatustasolla tehdyt teot ovat ominaisuuksiltaan karkeita arvioita, kuten myös niiden jälkiseurauksetkin. Ajatellessa tehdään laskelmia pyöristetyillä luvuilla, tulokset ovat myös sen mukaisia. Jolloin laskutulos poikkeaa "oikeasta" vastauksesta. Kuinka paljon? Se riippuu kuinka tarkkaan lasketaan ja otetaanko asioiden ominaisuuksia kuinka paljon huomioon. Esim.

Varas haluaa varastaa pöydällä olevan paperin, kumminkin niin ettei paperin pöydälle unohtanut henkilö tiedä sen olevan varastettu, vaan luulee kadottaneensa sen tai unohtaneensa sen jonnekkin muualle. Nopsasti ympäristöään katsomatta varas luo skenaarion päässään:
"Juoksen 5 metriä, hyppään tuolin ylitse, otan paperin ja juoksen tuosta ovesta ulos ja kukaan ei saa tietää"
Tuoli->Pöytä->Paperi->Ovi, nämä asiat varas ottaa huomioon.
Hieno juttu, voihan tuo toimia, mutta entä jos mukana onkin tärkeitä kertoimia, joita varas ei ole ottanut huomioon. Kertoimet on ympäristössä, suurin osa tarvittavasta informaatiosta on aistittavissa, nyt on vain varkaan harteilla todellisuuden tulkitseminen. Toimiiko suunnitelma halutusti, onko laskelman tulos sama kun:

- Lattia on vahattu. Pääteltävissä viereen jätetystä vahauslaitteesta, ilmassa olevasta hajusta ja vaikkapa pöytävalon luomasta heijastuksesta lattiassa. Vahaan jää jälki kengästä.

-Juoksemisesta kuuluu liian kova ääni.

-Tuoli on selkämys varkaaseen päin, täten ei ole näkyvissä mitä tuolin päälle on pinottu. Tuolin päälle on pinottu iso kasa ostoskuitteja, juoksemisen ja hyppäämisen ilmavirrat saa kuitit lentelemään pitkin tilaa. Kuitit voivat tarttua lattiavahaan. Varas ei välttämättä voi tietää kuiteista, mutta alkuperäinen suunnitelma on oletus, niin samalla voi sitten tehdä oletuksia varovaisemmin.

-Tuoli on liian korkea ylittämiseen. Ei ole ensimmäinen kerta, kun joku luulee itsestään ja kyvyistään liikaa.

-Pöydällä on donitseista jäänyttä tomusokeria. Kädestä jää sokeriin jälki, kun ei tullu otettua huomioon, että hanskat olisi pitänyt ottaa mukaan.

-Varastettava paperi on kulmasta juuttunut kiinni pöytään, vaikkapa pöydällä olevaan tahraan, joka on tullut roiskuneesta kahvista ja sokerista. Paperi repeää niin, että siitä jää tunnistettava osa jälkeensä.

-Ovi on palo-ovi, johon on kytketty hälytin. Tai se johtaa vessaan, johon paperin omistaja juuri meni sisään.

-Tila on aula, on ilta ja ulkoa näkee sisälle ja vastapuolella katua on yökerho, johon jonotetaan. Aulassa on valvontakamera.

Ominaisuuksien ottamisen huomioon ja laskemisen voi viedä hulluuteen asti ja silti päätyä tulokseen, joka ei vastaa todellista lopputulemaa. Hyvin kaukaa haettu esimerkki, mutta mahdollinen: korttelin päässä oleva lasinen kynttiläjalka illallispöydässä räjähtää lämmöstä, tästä säikähtää joku ja kaataa viinin jonkun toisen syliin, tämä säpsähtää ja tönäisee tarjoilijaa, joka kaataa kuuman ruoan asiakkaan päälle, ylireagoiva asiakas soittaa pahoinpitelyyn ambulanssin sijasta poliisin, eikä mainitse oleellisia tietoja, kuten että kysessä on ravintola, hätäkeskus lisäksi kuulee osoitteen väärin ja poliisi osuu varkaan osoitteeseen juuri kun tämä on varastanut paperin ja jää kiinni.
Mutta miten varas olisi mitenkään voinut tietää, että näin käy? Ei varmaan mitenkään, mutta pointti on se, että hänen laskelmien lopputulos oli se ettei hän jää kiinni, ja tämä tulos on todellisesta tuloksesta poikkeava. Ajatellessa tehdään laskelmia likiarvoin ja puutteellisin tiedoin. Jos varas haluaisi tehdä todella varman laskelman onnistuakseen, hänen pitäisi ottaa huomioon aivan kaikki; maailman historia, planeettojen asennot yms. Käydä läpi kaiken vaikutus kaikkeen ja ajatella millä informaatiolla on merkitystä ja mikä lopputulos on hänelle mieleinen.

Huomioon otettavaa on myös se, että se kenelle tässä tapauksessa ollaan vastuussa, on toiset ihmiset ja tämän vastuun kantaminen on se, minkä varas haluaa välttää. Varastaminen on ihmisille rikos, varastamisesta täytyy kantaa vastuu, vastuu on tuomio rikoksesta. Ja kun se kenelle ollaan vastuussa, on ihminen, on myös sen huomioonottokyky rajallinen. Vaikka varas olisi kuinka ninja, jälkiä jossain muodossa jää, ne eivät vain ole ihmisen laskettavissa/havaittavissa, jolloin varas voi päästä vastuun kantamisesta siksi, että ihmiset tekee virheitä.

-Kengän jättämästä jäljestä lattiavahassa syytetään siivoojaa, vaikka hän selittää ettei hänellä ole sellaisia kenkiä, josta jälki on. Häntä ei vain uskota.

-Juoksemisen ääniin ei kiinnitetä huomiota. Siivooja tietää että talossa on muita ja paperin omistaja tietää tämän myös, eivät vain tule ajatelleeksi, että muiden lisäksi voi olla ylimääräisiä.

-Kuittien aiheuttamaan sotkuun kiinnitetään enemmän huomiota kuin siihen, että miksi niin on käynyt. Oletetaan ilmavirtojen johtuvan ilmastoinnista, vessan ovesta tms. Eikä osata ajatella, että kadonnut paperi ja levinneet kuitit ovat samaa tapahtumaketjua.

-Tomusokerijälkeä luullaan paperin omistajan omaksi tai siivoojan jättämäksi ja ei osata edes epäillä rikosta.

-Paperin omistaja katsoo, että siivooja on heittänyt paperin roskien sekaan siivotessaan ja siivoaa pöytään jääneen tahran myöhemin. Eikä ota paperia puheeksi, koska se ei ehkä ollutkaan niin tärkeä, jos sen luullaan tuhoutuneen.
Siivooja taas näkee tahran jo tuskin edes miettii, että onko loput paperista roskiksessa, koska hänelle paperi ei merkitse mitään ja ohjeistus roskakorien pusseille on viedä poltettavien sekaan.

-Palo-oven hälytys kuitataan vääränä, koska se on vaikkapa tehnyt vääriä hälyjä jostain syystä ennenkin, tapausta ei kohdella yksittäisenä. Vessahypoteesissa paperin omistaja on lukinnut itsensä vessakoppiin ja ei näe kuka vessaan tuli. Kuulee kyllä, että joku tuli, mutta ajattelee sen olevan siivooja, koska tämä oli juuri vahaamassa lattiaa pöydän edestä.

-Yökerhon väki ei juuri nyt satu katsomaan sisälle, koska jonossa syntyy pientä riitelyä. Valvontakameran nauhaa ei ikinä katsota, kun paperia ei ikinä ajatella varastetuksi.

-Kaukaa haetussa skenaariossa, jossa tapahtumaketju alkaa kynttiläjalasta korttelin päässä ja päättyy siihen, että poliisi erehdyksissä saapuu varkaan sijaintiin, voi tapahtua niin että varas pystyy puhumaan itsensä tilanteesta, esimerkiksi kysymällä mistä on kyse ja toteamalla, ettei poliisia ole soitettu ainakaan tästä osoitteesta. Poliisi taasen näkee, ettei pahoinpitelyn merkkejä välttämättä ole ja pyytää hätäkeskusta tarkistamaan osoitteen soittajalta.

Ohimennen huomiona voisi sanoa, että ninja, varkaat, hakkerit(krakkerit) ajavat omaa agendaa kantamatta vastuuta(jäämättä kiinni) käyttäen hyväksi, ehkäpä tietämättään, uhrin rajallista laskentakykyä ja/tai tarvetta saada edes jokin laskutulos(todennäköisimmin väärä) mahdollisimman nopeasti. Tehdään laskelma ja toivotaan että tulos osuus kuta kuinkin kohilleen (oma etu saavutettu, ei jää kiinni.)

Hakkeri(krakkeri):"Kun poistan logit, niin ei kukaan tajua." Tai joku muu niksi, jolla hämätään tulkintaa tekevää ihmistä. Tiedostojen kopioimisesta ei ole jälkeä, jolloin ei välttämättä tiedetä, että kopiointia on tapahtunut. Logien poistamisesta voi jäädä näkyvä jälki, jos sellainen herättää jonkun huomion. Tiedostojen kopionti tehdään valtaanotetulla koneella, jolloin jäljet poistetuista logeista johtaa talon sisälle ja vieläkään ei tiedetä, että mitä poistetut logit sisälsivät, jolloin ei ole tietoa mitä on tehty ja mille. Niksejä niksien perään, tarkoituksena on hämätä tulkitsevaa ihmistä. Uskotella, että kaikki on ok tai valheellinen on totta: tihutyö johtuu bugista, syypää on joku toinen. Tulkitseva ja selvittävä ihminen on tarkoitus saada luovuttamaan jossain vaiheessa ja saada tunnustamaan tiedostamatta "Ok näin se on, valheesi on minulle totta" Kun rakentaa tarpeeksi pitkän ketjun valheita, tulee vaikeammaksi nähdä, missä kohtaa tutkintaa on lähdetty väärään suuntaan ja kun mielellään ei haluta aloittaa ihan alusta koko tutkintaa. Plus, että tutkinta-aika voi olla rajoitettu: tyyliin logeille varatut muistipaikat voivat täyttyä ja alkaa muistipaikkojen uudelleenkirjoitus tai pikkurötös ei ole kuukausien tutkinnan arvoinen, "jäljet osoittaa suurimmaksi osaksi uuteen työntekijään ja kun se on vähän toope ollu muutenkin, niin on ymmärrettävää, että hän tekee juuri tälläisiä keltanokkamokia ja jättää jälkiä." Tältä se näyttää, tätä se on.


Varas:"Pukeudun siivoojaksi, jos joku näkee etäältä, tutkinta lähtee etenemään väärään suuntaan." Sama juttu, johdetaan harhaan. Vuorossaolevalla siivojalla on alibi, hän oli alakerrassa koko illan. Silloin aletaan etsimään siivoojaa, joka oli vapaalla. Ja jos varas on vielä jättänyt tahallaan jonkin todisteen, jolla lavastaa(uskottelee, kertoo, antaa ymmärtää) toisen ihmisen olevan syyllinen. Varas tehdä hieman taustatyötä ja valita siivoojan, jolla ei ole alibia rikosajankohdalle ja jolla on menneisyydessä jotain, joka syö hänen uskottavuuttaan, kun hän yrittää puhua totta.
Harhaanjohtamisessa siivoojan valinta esimerkkiin on yhteiskunnallisen aseman vuoksi: voi olla helpompi mieltää rikos siivoojan tekemäksi kuin esimerkiksi poliisin, siivoojan läsnäoloon ei kiinnitetä huomiota ja sillä kumminkin saattaa olla kulkuoikeus. Harva epäilee siivoojaa ennen rikosta, mutta usea rikoksen jälkeen. Harhaan johtaminen voi tapahtua lavastamattakin, siivoojan asulla pääsee lähelle kohdetta, mutta itse varastamisen voi naamioida. Tavaran voi kuitata poistetuksi, myydyksi, hukatuksi, jos pääsee sellaiseen uskottelukeinoon käsiksi. Isoissa instansseissa voi olla mahdollista tehdä tavara jopa "olemattomaksi" vaikka tavara olisi sellainen, jonka jokainen työntekijä on nähnyt ja jota jokainen on käyttänyt, jos ylempi taho ei löydä merkkejä sen olemassaolosta. Jos varastettu tavara on tarpeeksi merkityksetön(firma suhteellisen kookas siihen nähden), niin työntekijät eivät jaksa inttää trukkia tms. olemassaolevaksi vaan nurisevat keskenään asiasta vuosia. Tästä voi jo nähdä ettei hakkeri(krakkeri) ja varas kumminkaan poikkea toisistaan kovinkaan paljoa, molemmilla on jokin toteutettava asia ja sen jälkiseuraukset eivät saisi tulla kummittelemaan. Paremmaksi tulee mitä enemmän ajattelee ja ottaa huomioon tapahtumien seurauksia.

Ninja:

Voisi melkein sanoa, että rikoksen määritelmä on vastuun välttäminen. Kun tekee jotain, maksamatta siitä sen hintaa, tekee rikoksen. Fysikaalisessa mielessä rikoksia ei ole (korjatkaa, jos olen väärässä.) Rikollinen joutuu kumminkin näkemään vaivaa tavalla millä lainkuuliainen ei näe, ja toisin päin. Tekee huolettomasti joutuu kuumottamaan ja sitten jää kiinni. Vähentääkseen kuumotusta pitää nähdä vaivaa, ettei jää kiinni rikoksesta niin helposti tai ollenkaan, joka taas on kiinni jahtaavan osapuolen totuudenjanosta. Mutta vaiva pitää silti nähdä muodossa tai toisessa, taitava näkee vähemmän vaivaa, mutta sen taidon saaminen on vaatinut vaivaa. Jossain muodossa otettu maksetaan takaisin.

Rikoksista, vastuusta, ajattelusta ja sen vastuusta, päästään siihen, mistä alun alkujaan oli tarkoitus kirjoitella: Ihmiselle annetusta lahjasta ja sen käytön vastuullisuudesta. Niin kuin alussa mainittiin, ihmisellä on hieno työkalu, jolla voidaan hetkellisesti luoda toinen todellisuus. Usein tätä käytetään tämän todellisuuden karkean mallinnoksen tekemiseen, siellä asioiden kokeiluun ja suunnitteluun, jonka jälkeen sitä sovelletaan tähän todellisuuteen, yleensä huonoin tuloksin. Huonot tulokset johtuu karkeista mallinnoksista, joita tehdään kun oletetaan, ettei vaikutuksiltaan pieniä ominaisuuksia oteta huomioon. Mutta pienistä asioista koostuu isot asiat. Iso tiilitalo on nimensä mukainen se on iso ja koostuu itseensä nähden pienistä. Jos jokainen tiilikerros kallistaisi seuraavaa tiilitasoa, korkeaksi kasattu rakennelma olisi vino alkuperäiseen nähden, siis jos ei ole otettu huomioon kallistusta, korjaamalla laastia tai haluamalla vinoa rakennelmaa.

Ajatustasolla asiat on reilusti moniulotteisempia kuin tämän tiili-esimerkin kallistus. Mutta se antaa vähän suuntaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikilla eri tasoilla. Ja kaikkia vaikutuksen tasoja ei edes välttämättä tiedetä. Ja tapahtumaketjuja ei käydä loppuun, siihen syy on kumminkin aika selvä: ketju ei ikinä lopu. Vaan tapahtumat jatkaa kulkuaan, tähän taitaa viitata ouroboros ym elämän kiertokulut, uudelleen syntymiset. Jotain tapahtuu ja se luo uuden tapahtuman, joka luo uuden joka luo uuden jne. Energiaa, joka muuttaa muotoaan, ja se on sen energian kulkua. Tämä vain on hieman vaikea hahmottaa, kun asioita miettii käsitteinä ja definitiivisinä määritelminä.

Jos sytyttää sähkövalon(hehkulamppu), tämä sähkö muuttuu mm. valoksi ja lämmöksi, mutta se ei enää ole sähköä sinällään kuin yleensä mielletään tai kai muutenkaan. Vaan se energia mikä hetki sitten oli näkymätöntä muuttui näkyväksi, se mitä ei hetki sitten tuntenut johdon pinnalta, tuntuu nyt kymmenien senttimetrien päähän. Mutta se silti on samaa energiaa, sen olomuoto vain muuttuu. Mutta miten se voi olla sama kun siinä ei ole mitään samaa(ehkä tarkemmat tiedeukkelit voi sanoa, että kyllä on)? No kysymykset voi kohdistaa itseensä, miten minä olen minä, kun en ole sama kuin eilen: ihoni on vanhempi, eilen minulla ei ollu vielä tämän aamun muistoja, koska tämä aamu ei vielä eilen ollut. Jokin ruokatottumus on voinut muuttua ajan saatossa, joskus ei tykännyt sipulista tai oliiveista yhtään, nyt molemmat voivat olla suurta herkkua. Mutta se minä on silti sama. Onko? Millä sitä määrittelee itsensä? Mitä on sama? Miten se määritellään? Oma keho ei ole sama kuin eilen, koska nyt se on kokenut eilisen ja tätä päivää, mitä se eilen ei ollut vielä kokenut. Keho on vanhempi, se on erilainen. Karkeasti katsottuna se on sama. Niin kuin sama on eri, kun karkeasti katsotaan: Omena tippuu puusta, sitä säikähtää orava, joka juoksee toiselle puulle. Tämä kaikki on samaa energiaa, samaa liikettä ja se ei lopu. Esimerkissä oli alku ja loppu, kuten tilanteelle jos tämän olisi todistamassa jossain metsässä. Mutta vain jos katsoo määritelmällisesti, luokittelee ja lokeroi käsitteitä. Katsellaan asiaa vähän erilailla: Omena tippuu puusta, mistä syystä omena putosi? Jokin asia sen sai putoamaan, kun se on viimeiset kolme päivää ollut putoamatta, jokin muutos sai omenan sijainnin muuttumaan, jokin liike sai omenan liikkumaan ja omenan liike sai osuessaan maahan, ilman molekyylit liikkumaan(äänen kulkeminen) oravaa kohti, elintoimintojen liikkeisin kummemmin paneutumatta, tämä sai oravan liikkumaan. Orava pysähtyi viereiseen puuhun. Siihenkö tämä liike lakkasi?

Tämä on ihmisen ajattelun hienous, se pystyy luomaan väliaikaisen todellisuuden, koska ihminen tekee karkeita arvioita, mutta tämä on myös sen kirous. Karkeista arvioista tulee totuus, samasta liikkeestä tulee eri, aletaan uskomaan väliaikaisiin nimityksiin, käsitteisiin ja määritelmiin. Väliaikaisesta pelkistetystä todellisuudesta tulee oikea todellisuus. Liike pysähtyi kun orava pysähtyi. Mutta oravan elämä jatkuu sieltä puusta, missä se ei olisi jos omena ei olisi pudonnut, oravan jokainen juoksuaskel vaikutti maassa olevien mikrobien ja mahdollisten hyönteisten elämään, omenan liike jatkuu nyt hajoamisena, kun erinäisen eliöt syö sen ja tämä ravintoenergia muuttuu eliöiden "jaksamiseksi." Puu, josta omena putosi ei enää välitä ravinteita sille oksanhaaralle missä omena oli, se energia menee muille puun osille, ja mahdollisesti puu käyttää yhden omenan verran vähemmän energiaa. Liike ei etene vain yhteen suuntaan. Omenan putoamisesta kuulunut ääni vaikuttaa muihinkin kuin oravaan, iskuvoima maahan välittyi muihinkin suuntiin, kuin oravan suuntaan. Maan värähtely sai jonkin kärpäsen lentoon, joka lensi hämähäkin seittiin. Seitin värähtely sai hämähäkin liikkumaan. Tämä on kaikki samaa liikettä, yhdestä tapahtumasta seurasi seuraava tapahtuma. Samaa värähtelyä. Kaikilla tapahtumilla on vaikutus johonkin. Yksi pitkä tapahtumaketju, joka pyörittää itseänsä. Kulkee itsensä imussa?

Ihminen, joka tuntuu elävän suurimman osa ajatuksissaan, ei näe tätä, kun hän tekee karkeita arvioita ja pitää saman kaltaiset asiat samana, vaikka kaikki koko ajan liikkuu ja muuttuu hitaasti, näennäisesti se näyttää samalta, koska liike on niin pientä tai hidasta. Jos juoksee tosi kovaa, niin kaikki näyttää olevan paikallaan, ihmisen elämä on niin nopea, että siihen nähden asiat pysyvät paikallaan. Kuljetaan niin kovaa, ettei nähdä eroja ja itseään hitaampaa liikettä. Pienet yksittäiset, määritellyt asiat muuttavat muotoaan, mutta isompi kokonaisuus on samaa liikettä. Kaikki on erilaista, mutta samaa. Mutta ajatusmaailmassa tämä tuntuu menevän päälaelleen, se mikä koko ajan muuttuu, määritellään joksikin ja se on sitten koko ajan sama, ja isompi kokonaisuus, liike mikä on samaa, erotellaan erillisiksi. Vähän niin kuin olisi ihminen joka päivittäin pukeutuisi eri vaatteisiin(sanon tämän vain siksi, jos ei tullut sisäistettyä ideaa.)

Mutta niin ihmiskunnan ja luonnon väliset ongelmat, tai ihmiskunnan luonnolle luomat ongelmat, johtuu tästä karkeasta, pätkitystä ajatustason todellisuudesta, jonne siirrellään suurpiireisiä objekteja, lasketaan niillä ja sitten sovelletaan tähän todellisuuteen. Yksi hyvä esimerkki on aurinkopaneelit, tämä maailman pelastus:

Nyt, kun meillä on aurinkopaneelit keksitty, niin jee me saadaan jatkaa omaa elämäntyyliä ja luonnostakaan ei loput varat, koska energia tulee auringosta, joka säteilee energiaa oli kennoja tai ei, ei ole keneltäkään pois jos sitä hyödyntää. Aurinkopaneelit eivät kuluta aurinkoa. 

Aurinkokennot on hyvä suunta, parempi kuin hiilivoimalat yms. Lisäävät ymmärrystä, ettei tämä riistäminen voi jatkua. Todettavissa on, että aurinkokenno ei kuluta sitä energiamuodon lähdettä, jota se konvertoi sähköksi. Mutta ei pitäisi tulla yllätyksenä, että ongelmat silti jatkuvat, vaikka olisikin aurinkokennoja tulevaisuudessa enemmän käytössä kuin nyt. Kun ajatusketjua rakentaa hieman pidemmälle, eikä aseta alkua aurinkokennon olemassaololle ja ala miettimään asiaa siitä eteenpäin. Kun se aurinkokenno ei tule tyhjästä, jolloin alkua ei voi asettaa laskelmille siihen. Aurinkokenno pitää tehdä jostain. Sen kummemmin rakennetta tuntematta, voisi olettaa aurinkokennoihin käytetään kuparia, kultaa, muita metalleja ja outouksia kuten varmaan iridiumia tms, mistä nämä tulevat? Aurinkokennotehtaan ovelle tulevat jokatoinen tiistai. Jokin ne sinne tuo, se jokin on kuorma-auto.

[Kuorma-auton polttoaineketju]
Kuorma-auto kuluttaa polttoainetta, polttoaine saadaan huoltoasemilta, huoltoasemat itsessään olemassaolollaan kuluttavat sähköä ja pumput pitää olla joka taas tulee nekin jostain, mutta polttoaine pitää tuoda jotenkin huoltoasemille, toisella kuorma-autolla tuodaan se, joka sekin kuluttaa polttoainetta. Nämä polttoaineetkin tulevat jostain, hypätäänpä suoraan öljyn poraamiseen. Öljy porataan luonnosta. Ja nämä porauslaitteet raahataan kuorma-autoilla, veneillä porauslautoille etc. ja ne tehtaat missä öljynporausvälineet tehdään, saavat materiaalit ja komponentit jostain, taas kuorma-autoja ja sekin ketju päättyy siihen, että raaka-aineet otetaan luonnosta. Tässä on pelkkä polttoaine vasta.

Sitten pitäisi ihan niitä aurinkokennon komponentteja miettiä, tulevat ovelle. Mistä? Tehtailta = rahtilaivat, kuorma-autot. [Kuorma-auton polttoaineketju tähän] Tehtaat saavat elektroniikkakomponentteihin raaka-aineet, metallit, hapot, yms joltain jalostamolta, ja jalostamon ja tehtaan välillä kulkee kuorma-autot [Kuorma-auton polttoaineketju tähän taas] Jalostamot louhivat raaka-aineet maaperästä, louhinta välineet on tehty jostain, niitä valmistaa joku, ja ne tuodaan luohokselle jostain, ja ne tuodaan kuorma-autoilla. [Kuorma-auton polttoaineketju tähän taas]

No joko me sillä selvittäisi? Ei. Kuorma-autotkin, joita tähän kaikkeen tarvitaan, täytyy tehdä jossain ja jostain. Taas louhitaan, kärrätään tavaraa tehtaalta toiselle. Kuorma-auton penkit tehdään jossain toisessa tehtaassa, jos ei niin, verhoilu ainakin, ilmastointilaitteet, mittarit, muu elektroniikka, renkaat. Ja nämä täytyy tuoda jollain, ja kaikki nämä täytyy tehdä jostain. Ja se otetaan luonnosta. Osa tehtaista voi toki tehdä osan asioista itse muutakin kuin kokoonpanon, esim aurinkokennotehdas saattaa valmistaa omat komponentit(pintaliitoskomponentit yms) kalvot, lasit, mutta niiden raaka-aineet tulevat muualta ja raaka-aineen hankinta tapahtuu välineillä, ne valmistetaan myös ja kaikki on pois luonnosta. Rahti kuormittaa aina luontoa.
Ja valmistusprosessit saastuttaa, raaka-aineet ei muutu transistoreiksi ja resistoreiksi vain sillä, että tehtaalle tulee lähetys raaka-aineita ja ulos tulee valmiit komponentit. Jotain tapahtuu tehtaan sisällä, ja se luo saastetta, ongelmajätettä, jota viedään ongelmajätelaitoksille tynnyrikaupalla kuorma-autoilla, savupiiput työntää ulos myös saastetta, joka leviää ilmaan ja kulkeutuu luontoon.

Sitten on huoltoasemat, niissä on myös kaikkea: kassakoneet, jääkaapit, bensapumput, kattovalot, lattialaatat. Kaikki se tulee jostain ja jokainen ketju päättyy siihen, että vastuu/kuorma on siirretty luonnolle. Miten niin ketju päättyy, sehän on vain ihmisen ajatusten rajallisuus? Ketju päättyy siksi, koska luonto ei ota sitä energiaa takaisin mistään. Sillä ei ole ketään joka vastuun kantaisi, ketään kenelle sitä siirtäisi. Voi myös argumentoida, että tehtaat, louhintavälineet ja rekat yms on jo olemassa, joten se ei enää haittaa. Kaikki näistä kuluvat ja menevät rikki, ja uudet tehdään jostain. Myös näiden porausvälineiden käyttö kuluttaa jotain, yleensä polttoainetta. Tehtailla, joilla valmistetaan jotain, käytetään työkaluja ja koneita, nekin kuluttaa ja ne täytyy myös valmistaa jossain ja jostain. Myös yksi argumentti voisi olla, että aurinkovoimalat eivät käytä aurinkopaneeleita vaan on olemassa sellaisia joissa peileillä suunnataan auringon valoa monesta suunnasta kuumentamaan suolaa, jota hyödynnetään sähkön tuottamisessa. Nämä hienot sääolosuhteet kestävät peilitkin tulevat jostain, myös peileissä on todennäköisimmi ohjaus, auringon mukaisesti - tämä tarkoittaa sähkömoottoreita ja elektroniikkaa, niidenkin on tultava jostain.

Pointti on se, että aurinkokennot ovat hyvä keksintö, mutta ne eivät suinkaan ole ilmaisia. Jos kaikki sähköt tuotettaisiin aurinkovoimalla tms. uusiutuvalla, olisi se suuri edistys ja sitten voisi käyttää ajattelun johonkin muuhun parannukseen. Mutta idea ei ole ottaa energiatuotannolla kiinni ihmiskunnan kasvutahtia ja kulutusta vaan hidastaa ja vähentää sitä. Syy löytyy ensinnäkin siinä, että kulutustahti on luonnon ylläpitävää tahtia suurempi, ja ihmisen ahne ja lyhytkatseinen luonne: ihminen, jolla 2000e kuukausitulot, valittaa kun rahat on tiukilla, kun hän saa korotuksen 3000e/kk ei kauaa mene, kun valittaa taas, että rahat on tiukilla.

Rikoksesta todettiin, että vastuun kantamatta jättäminen voisi olla rikoksen määritelmä. Ihmiskunta tekee juurikin tätä, ihmiskunta ottaa luonnolta ja se työ/hinta/vastuu mikä siitä pitää maksaa, ihminen maksatuttaa luonnolla. Ja kun kiertoon ei annetaa mitään takaisin ekosysteemi kaatuu ja ihminen siitä riippuvaisena kaatuu itsekkin. Tämä on se mihin karkeilla määritelmillä laskeminen johtaa. Tämä ajattelun mahdollisuus on annettu, mutta sitä on sovellettu liikaa oman edun ajamiseen ja liian isoja ja tarkkuutta vaativia laskelmia on tehty liian karkeasti pyöritetyillä luvuilla. Tiilet ovat olleet vinoja, mutta sitä ei olla huomioitu.